Koiran arkitottelevaisuus kotona



Kun koira tulee perheeseen, se ottaa oman paikkansa perheenjäsenenä. Mutta kuten muidenkin perheenjäsenten, sen olisi opittava perheen tavat ja tottumukset, jotta arki sujuisi. Minun mielestäni arkitottelevaisuudella tarkoitetaan yleisiä hyviä käytöstapoja, jotka on helppo ymmärtää puhtaalla maalaisjärjellä, vaikka ei olisikaan varsinainen koiraihminen.

Kun vieraita tulee kylään, vastaanotto on kaikille mukavin, kun se on hillitty. Kaikki ihmiset eivät pidä koirista, vaikka eivät sitä kehtaakaan sanoa. Mitä isompi ja kuolaavampi koira, sitä hillitympi vastaanotto on varmasti vieraiden toivelistalla.

Arjen sujumisen kannalta koiran olisi hyvä olla sisäsiisti; eivät muutkaan perheen jäsenet pissaile ja kakkaile lattioille. Koiran puolesta on kohtuuden nimissä muistutettava, että vauvatkin opetetaan kärsivällisesti potalle, ennen kuin niiltä vaaditaan sisäsiisteyttä. Ruokatavat olisi hyvä olla säädylliset kotirauhan nimissä, ei ole kivaa, jos ruokkijan sormet ovat osana päivittäistä ruokalistaa. Niin ikään on hyvä sopia, kuka istuu sohvalla ja kuka nukkuu sängyssä, jotta perhesopu säilyy. Tunsin koiran, joka ei päästänyt isäntäväkeä sohvalle tai sänkyyn, jos se oli sinne itse mukavasti asettunut.

Onko rodulla vaikutusta käytökseen?

Koiraa harkittaessa olisi hyvä ottaa huomioon rodun käyttötarkoitus ja aktiivisuustaso. Jos koira on erittäin aktiivinen, se purkaa tarmoaan kotona sisätiloissa omatoimisesti, jos ei saa purettua energiaansa ulkona ja harrastuksissa. Käyttökoirien energiatason tulee lähtökohtaisesti olla korkea, jotta ne jaksavat tehdä töitä koko päivän väsymättä, esimerkkinä mm. paimenkoirat. Seurakoirat taasen on jalostettu pitämään seuraa omistajilleen, niiden energiataso on monia lajitovereitaan matalampi ja ne viihtyvät hyvin ihan vain seurana, toki monet seurakoirat ovat myös loistavia harrastuskoiria esim. tokossa ja agilityssa. Metsästyskoiraa vie nenä helposti riistan perään, joten rauhallinen kesäpäivä pihalla voi vaihtua koiran etsimiseen metsästä.

Koiran arkitottelevaisuudesta puhuttaessa on minusta huomioitava koiran rotu, rotu olisi hyvä valita oman aktiivisuustason mukaan ja tukemaan omia harrastuksia, joissa toivoo koiran olevan mukana. Jos liikunnallisia harrastuksia ei ole, eikä haaveile kisaamisesta koiran kanssa, kannattaa harkita koiraa, joka on tyytyväinen ihan vain oleilemiseen. Nyt ei kannata hermostua edellisen lauseen sanamuodosta, toki jokainen koira kaipaa aktiivista elämää, mutta koirien aktiivisuustasoissa on iso ero siinä, mitä aktiviteetilla tarkoitetaan.

Uros vai narttu?

Koiran sukupuoli ei mielestäni vaikuta koulutettavuuteen niin paljon kuin yleisesti puhutaan, vaan yleistäminen johtaa ehkä hieman harhaan. Koiran pehmeys tai kovuus on enemmän sidoksissa rotuun ja koiran omaan yksilölliseen luonteeseen, kuin sukupuoleen. Jokainen meistä luultavasti osaa nimetä tuttavapiiristään eri luontoisia miehiä ja naisia sekä sisarusparvesta eri luontoisia sisaruksia. Minä pystyn nimeämään tuntemistani koirista pehmeitä uroksia ja kovia narttuja sekä päinvastoin. Helppoja koulutettavia löytyy sekä uroksista että nartuista, mutta koira voi myös olla vaikea koulutettava sukupuolesta riippumatta. Kuvassa pehmopoju Ponu.

Vauva vai vaari?

Koiran ikä vaikuttaa käytökseen niin kuin ihmislapsillakin. Koiran pentu on tullessaan vielä aika vauva, se kasvaa murrosikäiseksi ja sukukypsäksi, aikuistuu ja vanhenee. Vaatimukset koiran käytöksestä tulee suhteuttaa ikään. Toki on käytöstä, jota ei voi hyväksyä missään iässä ja siitä tulisi päästä eroon mahdollisimman varhain. Tähän kategoriaan kuuluu mielestäni mm. aggressio ihmisiä kohtaan; jos tunnet olosi neuvottomaksi koirasi kanssa, pyydä apua kokeneelta koiran kouluttajalta. Hän pystyy arvioimaan ongelman vakavuuden ja mahdollisen ratkaisun siihen.

Tavoitteena leppoisa arki

Elämä kotona voi sujua koiran kanssa leppoisasti tai sitten ei. Jos sinusta tuntuu, että arkenne ei ole niin leppoisaa kuin se voisi olla, suosittelen hakemaan apua. Jos olet jo kokeillut kaikkea, eikä mikään ole toiminut, voi olla hyvä hetki uusille ideoille kuinka löytää arkeen yhteinen sävel. Joskus pienikin asia voi tehdä arjesta kummallekin osapuolelle huomattavasti helpompaa.

Koiralla on oma geneettinen taustansa, joka vaikuttaa käytökseen. Koira pyrkii parhaansa mukaan tulkitsemaan ihmistä ja sopeutumaan elämään ihmisen kanssa. Minusta ihmisen tulisi kuitenkin tulla puolitiehen vastaan ja opetella ymmärtämään omaa koiraansa, miksi se käyttäytyy niin kuin käyttäytyy. Kun yhteinen kieli löytyy, koirasta on valtavasti iloa ja koiran elämän laatu paranee huomattavasti.

Mitä koiran arkitottelevaisuus kotona tarkoittaa? Se tarkoittaa rauhaisaa ja miellyttävää yhteiseloa kummankin kannalta. Yhteisiä pelisääntöjä siitä, miten meidän kotona asutaan. Koiralle turvallista kotia ja omaa ihmistä joka välittää, ei vain perusasioista kuten ruoasta, terveydenhoidosta ja ulkoilutuksesta, vaan myös koiran sosiaalisista tarpeista suomalla yhteistä laatuaikaa ja yhdessä oloa, sillä ihminen on koiran ainoa ikkuna ulkomaailmaan.

Teksti Mirja Ovitz, www.digidog.fi