Leppoisia ulkoiluhetkiä



Siinä missä koirille ulkoilu on päivän kohokohta, ihmiselle koira on mukavaa lenkkiseuraa. Koira ei väsy ja tulee mielellään mukaasi, minne ikinä keksitkään kulkea. Koira, joka ohittaa ohikulkijat rauhallisesti ja jota voi pitää hallitusti vapaana, on ihmisen paras ystävä sanan varsinaisessa merkityksessä. Koira voi tuoda elämään uusia sosiaalisia suhteita koirapuistoissa ja naapureihin tutustuu eri lailla kun koira on mukana.

Ongelmia ulkoillessa?

Kouluttajana kohtaan koiria, joiden kanssa ulkoilu on hankalaa ja kaukana rennosta nautinnollisesta kävelystä. Omistajat ovat turhautuneita ja toivovat nopeaa helppoa tapaa saada koira hallintaan kohdattaessa muita ulkona kulkevia. Nopeaa keinoa tuskin on, eikä helppoakaan tapaa taida olla. Jos ongelma on kehittynyt pitkän ajan kuluessa, se ei katoa sormia napsauttamalla, ei edes kouluttajan sormia napsauttamalla.

Cesar Millan näyttää TV-ohjelmissaan hyvin show-luontoisesti, kuinka ohitus saadaan onnistumaan pienellä harjoittelulla. Vähän niin kuin taikureillakin on silmänkääntötemppunsa, tuo kuuluu mielestäni samaan sarjaan. On erittäin helppoa saada koira kulkemaan tietyn/saman ärsykkeen ohi harjoitustilanteessa.

Mitä tehdä koirille, joiden kanssa ulkoilu muodostuu tuskastuttavaksi ja monta kertaa noloksi kokemukseksi omistajalle. Koira kiskoo, vetää ja pahimmassa tapauksessa rähisee ja räyhää ohikulkijoille, koirille, pyöräilijöille, juoksijoille. Vastaantulevat koiran omistajat katsovat paheksuvasti pientä räksyttäjää tai kauhun sekaisin tuntein isompaa äksyilijää. Omistajalla on tunne, että otsalla on otsapanta, jossa lukee ”epäonnistunut”. Moni on kertonut käyttävänsä koiran ulkona vain kellonaikoihin, jolloin tietää, että kohtaamisia ei tule.

Miksi koira käyttäytyy ”huonosti”?

Mietitäänpä asiaa koiran kannalta. Kuinka paljon koira odottaa ulos menoa, innostuu ja laittaa kaiken energiansa noihin hetkiin? Pysähdytään hetkeksi miettimään, mitä koiran päivään kuuluu. Kuinka paljon sillä on vuorokaudessa aktiivista tekemistä ja kuinka paljon sen odotetaan vain olevan tai nukkuvan. Jos koira käyttäytyy huonosti ulkona, vetää, haukkuu, syöksähtelee pyöräilijöiden tai ohi kulkevien koirien perään, voiko se johtua siitä, että nuo kohtaamiset muodostavat koiran elämän ainoat kohokohdat? Ne jännittävät hetket, jotka ovat sen elämän suola?

Kieltämällä koiraa saadaan ehkä hetkellisiä tuloksia, mutta jos ei puututa ongelman ytimeen, tuloksista tuskin tulee pysyviä. Koira, jolla on patoutunutta energiaa purkaa sen johonkin yhtä varmasti kuin aurinko nousee idästä ja laskee länteen. Pelkästään kävelylenkeillä ei koiran energiaa saada välttämättä purettua, vaan energian purkaminen vaatii myös älyllistä ponnistelua, ongelman ratkontaa. Asian toisin ilmaisten, kun koira purkaa energiaansa, kohteen voi muuttaa, mutta energian määrää ei välttämättä voi vähentää.

Mikä avuksi?

Mitä tuo käytännössä tarkoittaa? Kun koira huomaa kohteen, johon se on aiemmin purkanut patoutunutta energiaansa, tarjotaankin koiralle vaihtoehtoinen käytösmalli eli pyydetään sitä tekemään jotain muuta. Ensimmäinen ongelma, jonka omistaja kohtaa, on se, ettei koira lotkauta korvaansa omistajan suuntaan, kun omistaja puhuu koiralle koiran jo havaittua kohteen, joka laukaisee käytöksen. Tässä tullaan ongelman ytimeen, miksi kouluttajalla(kaan) ei ole helppoa ja nopeaa ratkaisua. Se kyllä on olemassa (kohteen vaihto), mutta omistaja ei onnistu siinä sormia naksauttamalla.

Hyvin tavallista on, että kouluttaja ehdottaa namien mukaan ottamista (se on se nopein ja helpoin keino). Tarkoitus on saada ohjaajasta mielenkiintoisempi kuin vastaantuleva kohde. Joskus se onnistuu, mutta useimmiten ei, sillä koiralle naksahtaa vietti päälle ja silloin namut jäävät toiseksi, ohjaajasta puhumattakaan. On siis mentävä askelta syvemmälle ja saatava koira kuuntelemaan omistajaansa.

Ensimmäinen neuvo on tarkkailla koiraa ja ympäristöä ja huomata kohde ennen koiraa ja ehdottomasti, ennen kuin koira ottaa kohteen kohteekseen. Seuraava neuvo on, että omistajalla on oltava tarjota jotain parempaa kuin kohde. Namin jo huomasimme useimmissa tapauksissa tehottomaksi. Mutta se mikä yleensä tehoaa, on laittaa koira tekemään ”työtä” ja tarjota nami siitä palkkioksi. Miten koiran saa tekemään työtä? Luomalla koiraan suhteen, opettamalla sille puhetta (ainakin rajatussa määrin) ja yhdistämällä puhe tekemiseen ja sitä kautta palkkioon (mielihyvään). Koiralle työ on suorittamista ja suhteen vahvistamista omistajaan. On mielekäs tekeminen ja siitä saatava palkkio. Suhteen luominen on helpointa aloittaa rauhallisessa ympäristössä, missä ei ole häiriöitä esim. kotona.

Tekeminen kannattaa aloittaa helpoista asioista, kuten istu, maahan, ota/hae lelu. Haastetta tuovat erilaiset hajuun perustuvat tunnistus/piiloleikit, temput tai esim. rally-tokon liikkeet. Tekemisellä kannattaa aina olla alku, joka on kuin Pavlovin koirakokeen kellon kilahdus, jotain mikä saa syljen jo valmiiksi herahtamaan suuhun: pian tapahtuu jotain kivaa. Samoin kuin alku, on tärkeää olla myös merkki, että toiminta loppuu.

Toivotonta tapausta ei ole

Mutta takaisin tuohon alkumerkkiin, siinä piilee myös salaisuus ulkona käyttäytymiseen. Kun koiralla on joku merkki, mikä saa sen odottamisen tilaan, samaa merkkiä voi käyttää ulkona. Tarjota koiralle ”tehtävän”, istu, seuraa, kanna lelua. Kun koira keskittyy tekemiseen, se ei ota kohdetta, sillä koira on hieman putkiaivo, yksi asia kerrallaan. Koulutuspuolella tuo merkki on perusasento, koira istuu ohjaajan vasemmalla puolella. Kaikki alkaa ja loppuu siihen. Merkki voi toki olla mitä hyvänsä, kunhan koira on ehdollistunut siihen ja merkki on aina sama.

Jos ulkoilussa on ongelmia, noilla neuvoilla kannattaa yrittää. Jos ulkoilu tuntuu edelleen hankalalta yrityksistä huolimatta, kannattaa pyytää apua. Koira elää pitkään, se on käytettävä ulkona kolme kertaa päivässä ja tarkoitus toki on, että nuo hetket olisivat molemmille mukavia yhteisiä hetkiä.

Teksti: Mirja Ovitz, http://www.digidog.fi/