Odottaminen kilpailuissa

Koulutuksissa, näyttelyissä, kilpailuissa… Odotellaan, odotellaan, mitään ei tapahdu… Odotusta voi olla tuntikaupalla ja oma suoritus kestää lopulta alle minuutin.

Miten odotteluaikaa voisi hyödyntää?

Näyttelyissä ja kilpailuissa koiralla on hyvä olla oma häkki, jossa se voi rauhassa nukkua sillä aikaa, kun muut touhuavat omiaan. Häkkiin voi laittaa pehmeän makuualustan, leluja, ruoka- ja vesikupin. Häkin päälle voi laittaa kankaan antamaan omaa rauhaa (jätä kuitenkin koiralle kurkistusaukko, josta voi seurailla ympäristön tapahtumia) ja varmista, ettei häkki muutu tukahduttavan kuumaksi kesällä.

”Joutoaikaa” voi hyödyntää monin eri tavoin:

1) Odotteluaikaa hyödynnetään ”opettamalla” koira vain olemaan. Koiran tulisi osata istua / maata kaikessa rauhassa omistajan vierellä ja vain olla. Kun katsotte koulutuksissa ympärillenne, kuinka moni koira hyörii ja pyörii, riuhtoo ja tempoo levottomasti? Pahimmassa tapauksessa vinkuu, haukkuu tai ulisee. Koiraa kannattaa palkita namilla aina kun se istuu rauhallisesti ja levollisesti hihnan ollessa löysällä. Myös silloin, kun se pyydettäessä ottaa katsekontaktin omistajaan.

2) Muiden koirien yllättävä lähestyminen. Koulutuksissa / kisoissa aina joku koira tempaisee hihnaa omistajaltaan ja olisi tulossa nuuskimaan. Yleensä toisen koiran omistaja saa vedettyä koiran pois, mutta tilanteita syntyy lähes joka koulutuskerralla ja kisoissa lähes poikkeuksetta. Kun ohjaaja näkee tulevan ei toivotun lähestymisen, on aika ottaa kontaktia omaan koiraan ja saada siihen katsekontakti. Samaa voi harjoitella kun pujotellaan toisten koirien ohitse, aina kun vieras koira ohittaa otetaan omaan koiraan katsekontakti ja pidetään se, kunnes toinen koira on ohittanut.

3) Omalla paikalla voi toisia häiritsemättä kouluttaa ja harjoitella monenlaisia asioita häiriön alla toisin kuin kotioloissa, jossa on rauhallisempaa. Voi harjoitella paikallaoloa, seisomaan jäämistä, katsekontaktin ottamista, muutaman askeleen seuraamista ja hyvää perusasentoa.

4) Itse koulutamme koirillemme myös pieniä temppuja luppoajalla. Kosketa peukaloa, pikkurilliä (koira tökkää kuonollaan pyydettyä sormea). Kumarrus (koiralla etutassut maassa, takapuoli ylhäällä). Pujottelukävelyä (koira pujottelee jalkojen välistä). Aivasta (koira aivastaa). Kosketa tassulla jalkaa (kumpaakin jalkaa vuorotellen, muokattu versio tempusta anna tassu).

Tärkeintä on, että koira oppii olemaan muiden koirien välittömässä läheisyydessä niin, että se silti kokee saavansa laatuaikaa ohjaajaltaan. Tuo on teidän yhteistä aikaanne, jolloin koira saa ruhtinaallisen annoksen jakamatonta huomiotasi ja voitte nauttia laatuajasta yhdessä.

Mieti aina koulutuksen / kisan / näyttelyn jälkeen, oliko teillä hauskaa yhdessä? Jos ei, niin mistä se johtui? Mitä voisit tehdä ensi kerralla toisin? Siis sinä, ei koira. Yleensä auttaa jo oman odotustason laskeminen. Älä vertaile muita koiria, vaan nauti siitä, mitä koirasi osaa ja missä asioissa se edistyy. Alin taso, mitä olen itse koulutuksissani suositellut, on ollut koirakon istuminen alussa kentän laidalla olevalla penkillä ja vain katsella koulutuskentän tapahtumia. Kaikessa rauhassa, hieman pidemmän välimatkan päästä. Ko. koiralle tehtiin myöhemmin kemiallinen kastraatio ja se kävi yksityistunneilla muutaman kerran. Samainen koira kisasi muutamaa vuotta myöhemmin menestyksellisesti, vaikka ensimmäisten koulutuskertojen jälkeen ohjaaja oli poistunut itkien koulutuksista (hän kertoi asiasta myöhemmin).

***

HUOM! Koirakoulussa kannattaa aina muistaa, että jos oma koira väsyy pahasti, aina voi käydä tekemässä pienen viiden minuutin lenkin hieman pidemmällä, jolloin koira saa rauhassa nuuskia ja touhuta omiaan.

Koirakoulussa koira harvoin oppii uusia asioita, mutta omistaja oppii, mitä voi kouluttaa ja mikä tärkeintä, miten voi kouluttaa. Koirat ja ohjaajat ovat hyvinkin erilaisia, se mikä sopii yhdelle, ei välttämättä sovi toiselle.